Opiskeluaikanani, tai yhä vieläkin, olin aina hyvin ihmeissäni ihmisten pro gradu-työtä koskevan paniikin ja vastenmielisyyden edessä. Minähän olisin ilomielin kirjoittanut vaikka kolme lisää, jos vain opintotukea olisi riittänyt! Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin oli minunkin valmistuttava...
Nyt työttömäksi jäätyäni ei peukaloiden pyörittely sopinut minulle ja päätinkin etsiä muita haasteita. Ja kappas vain, väitöskirjaa tehdessä saa helposti pakertaa kolmen tai neljän gradun verran työtä! Esittelin tutkimusideani kulttuurihistorian professoreille ja sain kehoituksen valmistella varsinainen tutkimussuunnitelma ja jättää hakemus laitoksen kansliaan. Päätös hyväksymisestä jatko-opiskelijaksi tuli jo joulukuun lopussa ja alkutalvi kuluikin alkuperäisaineiston ja johdannon parissa. Syksyllä pyrin hakemaan apurahoja ja toivon, että jossain vaiheessa tärppää. Muussa tapauksessa väitöskirjaprojekti pysyy muiden työprojektien taustalla, odottamassa omaa aikaansa, mutta aina kuitenkin takaraivossa pohdinnan alla.
Väitöskirjatutkimukseni tiivistelmä löytyy academia.edu-sivuiltani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti