"History and culture have always been my passion. After several years of studying different disciplines of arts and history I turned my attention to museology. In that area I have found a way to work with my beloved history, but in a living and acting environment. Two internships in local historical museums have confirmed me that after graduation I want to pursue a career in museum management. An internship in a respected international museum like the Peggy Guggenheim Collection would be a significant first step in this direction. My academic studies have yet to provide me with an opportunity to study art history to a degree I have hoped, and to this reason working in an art museum would be a welcome challenge.
The international atmosphere provided by the museum and interns would give a unique chance to extend my professional and social networks outside my home country Finland. Indeed, coming from a country with relatively small size and young academic museological education I look forward to learning from other’s experience and sharing my own knowledge."
Ja voin sanoa seisovani sanojeni takana yhä. Hyvä onkin seistä sillä pääsin ottamaan osaa PGC:n äärettömän mielenkiintoiseen ja kansainvälisesti tunnettuun harjoitteluun upeassa Venetsiassa talvella 2011.
Harjoittelijoiden tehtäviin kuuluivat museon ylläpitämiseen ja asiakaspalveluun liittyvät tehtävät muun muassa seminaarien järjestäminen ja pitäminen, asiakkaiden opastus ja ohjaus sekä museon päivittäiset avoinnapitotehtävät, kuten lippujen myyminen ja salivalvonta. Harjoittelijoiden päivä koostui kahdesta vuorosta. Toisen aikana
teimme nelisen tuntia töitä lipunmyynnin ja salinvalvonnan kaltaisissa
tehtävissä ja toiset neljä tuntia autoimme museon vakituista
henkilökuntaa tai opiskelimme ja sosialisoimme muiden harjoittelijoiden
kanssa. Museon työkielenä käytimme englantia, mutta työtehtävät edellyttivät myös italian kielen taitoa.
Niin upeaa ja mielenkiintoista kuin kansainvälisen harjoittelijalaumamme seura olikin nousi itse Venetsia (ja ehkä myös PGC:n erinomaiset kokoelmat Picassoineen, Giacometteineen ja de Kooningeineen) harjoitteluni päätähdeksi. Ei La Serennissimaa voi kovin käytännönläheiseksi kutsua, mutta jotain vastustamattoman lumoavaa sen epäkäytännöllisessä ja rappioituneessakin luonteessa on. Päivittäisestä ruokatunnistakin muodostui elämys kun sen saattoi viettää Henry Mooren ja Marino Marinin välissä. Eikä jokaisen työntekijän taukohuoneen läpi kulje muutamaa Picassoa viikottain!
Pientä kritisoitavaa löytyisi ehkä italian ja englannin natiivipuhujien suosimisesta ylimääräisten projektien osanottajia valittaessa. Onneksi oli itse niin kiireinen kiertäessäni Venetsian laajaa museokenttää ja opiskellessani museonkokoelmia, etten ehtinyt mokomaa surra. Olihan sitä paitsi jo alusta pitäen selvää, etten kovin paljon suomen kieltä pääsisi harjoitteluni aikana hyödyntämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti