Kesän kestänyt aherrus Adobe InDesignin kanssa palkittiin ja pääsin taittamaan Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden vuosikirja Sanelmaa syksyllä 2009.
Kuvaa klikkaamalla pääset lukemaan Sanelmaa.
Aiheina julkaisussa olivat monikulttuuriset kohtaamiset, kansalliset representaatiot, tyttöys sekä ekokriittiset kysymykset. Julkaisu sisälsi myös runsaasti kirja-arvioita.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Regulated Liberties
Osana yliopistoharjoitteluani naistutkimuksen ja taidehistorian oppiaineissa kesällä 2009 sain mahdollisuuden osallistua kansainvälisen konferenssin järjestämiseen sekä abstraktijulkaisun toimitukseen.
Kuvaa klikkaamalla pääset konferenssin internet-sivuille.
Taiteiden tutkimuksen laitoksen järjestämä konferenssi "Regulated Liberties. Negotiating freedom in art, culture and media" eli ensimmäinen REARS (Rethinking Art Studies)-konferenssi pidettiin Turun yliopiston Educariumissa elokuussa 2009.
Konferenssin järjestäminen oli jo täydessä vauhdissa liittyessäni mukaan kesäkuussa ja ensi työkseni sainkin eteeni nipun abstrakteja, joita ryhdyin oikolukemaan. Myöhemmin pääsin tarkistamaan taittojälkeä, sillä olin jo ehtinyt tutustua taittamiseen harjoittelun alussa. Suurinta päänvaivaa aiheuttivat kuitenkin budjetin seuraaminen sekä puhujien matkajärjestelyt ja -korjaukset.
Itse konferenssin aikana hoidin suurimmaksi osaksi info-tiskiä ja autoin salitekniikan kanssa, mutta ehdin onneksi kuuntelemaan useammankin mielenkiintoisen puheenvuoron. Erityisesti mieleen jäi Bracha Ettingerin luento "Fragilization and resistance", josta en etukäteen uskonut ymmärtäväni paljoakaan. Myöhemmin Ettingerin teoksiin tutustuttuani olen löytänyt useammankin pysäyttävän, jopa hätkähdyttävän, ajatuksen.
Kuvaa klikkaamalla pääset konferenssin internet-sivuille.
Taiteiden tutkimuksen laitoksen järjestämä konferenssi "Regulated Liberties. Negotiating freedom in art, culture and media" eli ensimmäinen REARS (Rethinking Art Studies)-konferenssi pidettiin Turun yliopiston Educariumissa elokuussa 2009.
Konferenssin järjestäminen oli jo täydessä vauhdissa liittyessäni mukaan kesäkuussa ja ensi työkseni sainkin eteeni nipun abstrakteja, joita ryhdyin oikolukemaan. Myöhemmin pääsin tarkistamaan taittojälkeä, sillä olin jo ehtinyt tutustua taittamiseen harjoittelun alussa. Suurinta päänvaivaa aiheuttivat kuitenkin budjetin seuraaminen sekä puhujien matkajärjestelyt ja -korjaukset.
Itse konferenssin aikana hoidin suurimmaksi osaksi info-tiskiä ja autoin salitekniikan kanssa, mutta ehdin onneksi kuuntelemaan useammankin mielenkiintoisen puheenvuoron. Erityisesti mieleen jäi Bracha Ettingerin luento "Fragilization and resistance", josta en etukäteen uskonut ymmärtäväni paljoakaan. Myöhemmin Ettingerin teoksiin tutustuttuani olen löytänyt useammankin pysäyttävän, jopa hätkähdyttävän, ajatuksen.
Naistutkimuspäivät 2009
Istuttuani useammat Naistutkimus- ja Queer-päivät yleisön puolella pääsin viimein vuonna 2009 mukaan järjestämään itselleni niin rakkaaksi käyneen oppiaineen tärkeintä vuosittaista tapahtumaa.
Naistutkimuspäivien järjestäminen oli osa työtehtäviäni toimiessani harjoittelijana Turun yliopiston naistutkimuksen (nyk. sukupuolentutkimus) ja taidehistorian oppiaineille kesällä ja syksyllä 2009. Pieni, mutta sitäkin pippurisempi, "konferenssisihteeristömme" käsitti neljä henkeä: minut, oppiaineen toimistosihteerin ja Åbo Akademin Kvinnovetenskapin työntekijää/harjoittelijaa. Yhdessä suunnittelimme seminaariohjelman ja aikataulut, hoidimme kirjeenvaihtoa sekä kotimaisten että kansainvälisten luennoitsijoiden kanssa, koordinoimme avustajajoukkoa, loimme budjetin ja valvoimme sen toteutumista sekä tietysti loimme Naistutkimuspäiville internet-sivut ja tarvittavat esitteet.
Koko harjoitteluaikani oli äärimmäisen antoisaa, mutta Naistutkimuspäivien suunnittelu lähes alusta lähtien sekä mahdollisuus nähdä ja kokea tämäntyylisen prosessin laajuus, monimutkaisuus ja problematiikka loppuun asti antoivat korvaamatonta tietotaitoa sekä tapahtumanjärjestämisestä että ryhmätyöskentelystä. Naistutkimuksen oppiaineen väki oli sekä uskomattoman anteliasta kokemuksensa ja tietojensa jakamisen suhteen että määrättömän kärsivällistä opastaessaan harjoittelijaa akateemisessa viidakossa.
Päivien teemaksi valikoitui "Materiaalisuuden mahdollisuudet/Materialitetens möjligheter", aihe puhutti silloin (ja puhuttaa yhä edelleen) tutkijoita sekä naistutkimuksessa ja ihmistieteissä laajemminkin. Työryhmiin ilmoittautuikin runsaasti tutkijoita, joiden tutkimusaiheet käsittelivät aihetta monipuolisesti. Esiin nousivat niin historiallinen, terveystieteellinen, tilallinen, representatiivinen kuin maskuliininenkin näkemys ja suuntaus.
Päivien pääpuhujina toimivat professori Jackie Stacey Manchesterista, professori Nina Lykke Linköpingistä ja professori Desiree Lewis Western Cape'stä. Kulttuurihistorioitsijalle paljon ajateltavaa (ja jopa pelättävääkin) herätti erityisesti Staceyn luento "Culture as the New Bad Object: Materialities in Feminist Theory", jossa Stacey pohti kulttuurin käsitteen tarpeellisuutta, tai mahdollista tarpeettomuutta, feministiselle tutkimukselle.
Kuvaa klikkaamalla pääset Naistutkimuspäivien internet-sivuille.
Naistutkimuspäivien järjestäminen oli osa työtehtäviäni toimiessani harjoittelijana Turun yliopiston naistutkimuksen (nyk. sukupuolentutkimus) ja taidehistorian oppiaineille kesällä ja syksyllä 2009. Pieni, mutta sitäkin pippurisempi, "konferenssisihteeristömme" käsitti neljä henkeä: minut, oppiaineen toimistosihteerin ja Åbo Akademin Kvinnovetenskapin työntekijää/harjoittelijaa. Yhdessä suunnittelimme seminaariohjelman ja aikataulut, hoidimme kirjeenvaihtoa sekä kotimaisten että kansainvälisten luennoitsijoiden kanssa, koordinoimme avustajajoukkoa, loimme budjetin ja valvoimme sen toteutumista sekä tietysti loimme Naistutkimuspäiville internet-sivut ja tarvittavat esitteet.
Koko harjoitteluaikani oli äärimmäisen antoisaa, mutta Naistutkimuspäivien suunnittelu lähes alusta lähtien sekä mahdollisuus nähdä ja kokea tämäntyylisen prosessin laajuus, monimutkaisuus ja problematiikka loppuun asti antoivat korvaamatonta tietotaitoa sekä tapahtumanjärjestämisestä että ryhmätyöskentelystä. Naistutkimuksen oppiaineen väki oli sekä uskomattoman anteliasta kokemuksensa ja tietojensa jakamisen suhteen että määrättömän kärsivällistä opastaessaan harjoittelijaa akateemisessa viidakossa.
Päivien teemaksi valikoitui "Materiaalisuuden mahdollisuudet/Materialitetens möjligheter", aihe puhutti silloin (ja puhuttaa yhä edelleen) tutkijoita sekä naistutkimuksessa ja ihmistieteissä laajemminkin. Työryhmiin ilmoittautuikin runsaasti tutkijoita, joiden tutkimusaiheet käsittelivät aihetta monipuolisesti. Esiin nousivat niin historiallinen, terveystieteellinen, tilallinen, representatiivinen kuin maskuliininenkin näkemys ja suuntaus.
Päivien pääpuhujina toimivat professori Jackie Stacey Manchesterista, professori Nina Lykke Linköpingistä ja professori Desiree Lewis Western Cape'stä. Kulttuurihistorioitsijalle paljon ajateltavaa (ja jopa pelättävääkin) herätti erityisesti Staceyn luento "Culture as the New Bad Object: Materialities in Feminist Theory", jossa Stacey pohti kulttuurin käsitteen tarpeellisuutta, tai mahdollista tarpeettomuutta, feministiselle tutkimukselle.
Kuvaa klikkaamalla pääset Naistutkimuspäivien internet-sivuille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)