Museoilta Mäntyharjulla

Tänään jännittää, sillä tarkoitus on esitellä tuleva KOPO-ohjelma ja pohtia tulevaa tallennussuunnitelmaa yhdessä mäntyharjulaisten kanssa.

MUSEOILTA  - Tervetuloa keskustelemaan Mäntyharjun museon kehittämisestä

Mäntyharjun museolle  Iso-Pappilaan keskiviikkona 8.8. kello 18 alkaen

Mäntyharjun museolle valmistuu syyskuussa museokokoelmaan hallintaan ja museon profiloitumiseen keskittyvä kokoelmapoliittinen ohjelma (KOPO). Ohjelman tarkoituksena on määritellä museon nykytila sekä tulevat toimenpiteet. Mäntyharjun museossa toteutettava kokoelmahallintaan keskittyvä hanke on ensimmäinen laatuaan Suomessa.  Mäntyharjun KOPO -malli toimii jatkossa mallina muille maamme paikallismuseoille.

KOPO -hankkeen lisäksi Mäntyharjun museoalueella on tapahtunut paljon. Museoalue on kunnostettu upeaan kuntoon työllisyysinvestointiavustuksen turvin. Tänä kesänä on vietetty Iso-Pappilan 200-vuotisjuhlavuotta ja uusi perusnäyttely sekä seitsemäs perättäinen kesänäyttely on avattu, joten perusteita museon kehittämiselle löytyy.

Keskusteluillassa:

* esitellään meneillään olevaa hanke

* käynnistetään keskustelu museon toiminnan tulevaisuudesta sekä museon profiloitumisesta muiden Suomen paikallismuseoiden joukossa

Tilaisuudessa pohditaan mihin suuntaa museon kokoelma ja tallennuspolitiikka olisi vietävä. Olisiko tarpeellista tallentaa ja kerätä Mäntyharjun vilkkaan kesäasutuskulttuuria "mökkiläiskulttuuria" tai esim. kunnassa vaikuttaneiden teollisuusyritysten historiaa? Olisiko mahdollista rakentaa tulevia vaihtuvia kesänäyttelyjä yhteystyössä paikallisten järjestöjen ja yhteisöjen kanssa? Mitä uutta museotoiminnan kehittäminen toisi matkailullisesti? Millaisia muita ulottuvuuksia kotiseututyölle löydetään museon kehittämisestä?

Kuntalaisten mielipiteet tulevat huomioitua myös korkeammalla tasolla sillä keskustelussa on mukana Savonlinnan maakuntamuseon maakuntatutkija Jorma Hytönen.

Tilaisuuteen on kutsuttu kunnan päättäjiä mm. kunnanhallitus ja -valtuusto sekä kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta sekä koulutuslautakunta. Mukaan keskusteluun toivotaan kunnassa vaikuttavia järjestöjä ja kylätoimikunnat.  Tervetulleeksi toivotetaan myös kaikki kuntalaiset ja kesäasukkaat, jotka ovat halukkaita vaikuttamaan museotyön tulevaisuuteen. Toivomme aktiivista keskustelua ja paljon ajatuksia sekä itse hankkeesta ja KOPO-ohjelmasta että museon tulevasta toiminnasta.

Mäntyharjun aktiivinen kunta ansaitsee hyvin toimivan museon, joka tallentaa ja säilyttää kuntalaisten elämää ja muistoja tuleville sukupolville.

Paikalla keskustelua virittelemässä ovat kulttuurisihteeri Anu Yli-Pyky, museotutkija Anne Närhi sekä maakuntatutkija Jorma Hytönen. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.

Lämpimästi tervetuloa!

Museoillasta kerrottiin myös Etelä-Savon paikallisuutisissa. En ole vielä itse päässyt pätkää kuulemaan, sillä työkoneestani puuttuvat kaiuttimet eikä oma koneeni ole kytkettynä internettiin.
Lyhyt juttu uutisesta löytyy täältä. Suoraan puheesta litteroitu teksti on luettuna äärimmäisen nolostuttavaa.

Linssilude paikallislehdissä

Koska näkyvyys kunnassa on yksi paikallismuseotoiminnan ehdoista sekä erityisen tärkeää nyt kun museotoimella on myönnetty Museoviraston hankerahoitusta, olen nakottanut yhdessä jos toisessakin alueellisessa ja paikallisessa lehdessä sekä uusien näyttelyiden että itse hankkeen tiimoilta.

Sellaista koulutusta ei kyllä opiskeluni tarjonnut, että olisin oppinut hymyilemään kuvissa luonnollisesti tai antamaan hyvin muotoiltuja ja kiinnostavia kommentteja. Mutta yritän oppia.




Vesipasa ja minä.


Tässä parin paikallislehden jutun pdf-tiedostot.
Pitäjänuutiset 21.6.2012.
Pitäjänuutiset 6.7.2012.

Museovirasto: PAMU-hanke

Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti syksyllä 2010 työryhmän kehittämään säätiö- ja yhdistyspohjaisten sekä kunnallisten, ei-ammatillisesti ylläpidettyjen paikallis- ja kotiseutumuseoiden ja erikoismuseoiden toimintaa. Työryhmän työskentely päättyi vuoden 2011 lopussa.

Kehittämishankkeen tavoitteena oli parantaa paikallismuseoiden toimintaedellytyksiä, nostaa esille paikallismuseotoiminnan tarjoamat mahdollisuudet alueellisen omaleimaisuuden ja elinvoimaisuuden vahvistamisessa sekä lisätä yhteistoimintaa sekä museokentän sisällä että sidosryhmien kanssa.
Erityisesti tulevan kuntamuutoksen aiheuttamat yhdistymiset suuremmiksi kokonaisuuksiksi uhkaavat häivyttää vanhoja kunta- ja kylärajoja. Paikallismuseot tarjoavat tavan säilyttää uusien suurkuntien pienempien osien omaa historiaa ja yhteisöllisyyttä. Samalla on mahdollista rakentaa ja määrittää myös uuden kuntakokonaisuuden yhteistä historiaa ja identiteettiä. Paikallismuseotyön arvo ja paikka paikallisena ja alueellisena voimavarana on huomioitava myös kuntatyössä. Kokoelmat ja niihin liitetyt tarinat ovat osa tapaamme rakentaa maailmankuvaamme. Alueellisia tyylejä edustavat esineet kertovat aikansa oloista ja kulttuurivaikutteista juuri kyseisellä paikkakunnalla.

Työryhmän työn tueksi laadittiin kartoitus paikallismuseoiden tilanteesta, kokoelmista ja museorakennusten tilasta. Selvityksessä kävi ilmi, että kokoelmanhallinnan puutteet ovat tutut kaikissa museoissa: kokoelmat kasvavat, luettelointi laahaa jäljessä, kokoelmien järjestelyssä on puutteita, samoin kuin säilytystiloissa ja -olosuhteissa. Viime vuosina kokoelmien digitointiin on ryhdytty useissa paikallismuseoissa, mutta suuri osa kokoelmista, niin esineistä kuin valokuvistakin, on yhä täysin luetteloimatta. Kokoelmien digitointikaan ei tuo täyttä varmuutta kokoelmien säilymiselle, sillä tietotekniikan sovellusten säilyvyyttä ei voida taata. Myös dokumentoinnin ja luetteloinnin tasossa on usein ongelmia ja suuria vaihteluita.

Keskimääräinen kartunta paikallismuseoissa on 75-90 esinettä/vuosi. Kokoelmien karttuminen ei aina ole suunnitelmallista tai ongelmatonta vähäisten henkilöresurssien ja tarpeenmukaisten säilytystilojen puuttumisen vuoksi. Valokuvakokoelmat karttuvat esinekokoelmaa nopeammin, erityisesti viime vuosikymmenen aikana. Paikallismuseoilla on keskimäärin vajaat 3000 luetteloitua kuvaa kokoelmissaan. Kokoelmiin kuuluvista esineistä paperille on luetteloitu noin 63 % ja sähköisesti eli tietokoneelle jotakin tietokantasovellusta käyttäen noin 27 %. Valokuvakokoelmista noin 18 % on luetteloitu paperille ja sähköisesti suurin piirtein saman verran.Rakkaudesta kulttuuriperintöön. Paikallismuseotoiminnan kehittämistyöryhmän loppuraportti

Osana PAMU-hanketta toteutettiin paikallismuseoille suunnattu ideahaku syksyllä 2011, jonka tavoitteena oli löytää hyviä käytäntöjä ja toimivia yhteistyömalleja. Ideahaun kautta löydetyt kymmenen paikallismuseoiden kehittämishanketta toteutetaan vuoden 2012 aikana.

Työllistyin itse Savonlinnan alaisen Mäntyharjun paikallismuseon kokoelmanhallintaa painottavaan hankkeeseen. Kesän 2012 aikana on tarkoitus tutustua museon kokoelmiin ja laatia museolle kokoelmien arvoluokitukseen perustuva kokoelmastrategia, jonka turvin museo toimintaa voidaan lähteä kehittämään ja ohjaamaan.

MÄNTYHARJUN ISO-PAPPILA 200 -VUOTTA

Iso-Pappila 200 vuotta – näyttely kuljettaa museokävijän reilun 200 vuoden taakse, jolloin Ruotsi-Suomen ja Venäjän suuriruhtinaskunnan syrjäisellä rajaseudulla riitti kahinoita. Vuosi 1812 oli monella tapaa merkittävä Iso-Pappilan historiassa: vuosisatainen pitäjää halkonut raja poistui ja Suomi liitettiin kokonaisuudessaan osaksi Venäjää autonomisena suuriruhtinaskuntana. Mäntyharjuun rakennettiin uusi kirkkoherran pappila, joka oli kirkon jälkeen Mäntyharjun suurin rakennus ja ihmettelyn aihe komeine tapetteineen ja ruutuikkunoineen. Mäntyharjun vaiheita seurataan A.A. Bernerin ajasta viimeiseen Iso-Pappilassa asuneeseen kirkkoherraan asti. Välille mahtuu niin innokasta lukutaidon parannusta ja maanviljelyn kehitystä kuin palkkakiistoja ja kokemuksia käytyjen sotien repivyydestä. Näyttelyssä kerrotaan myös pappilassa vietetystä säätyläiselämästä. Saliin ja kamariin rakennetut interiöörit kuvaavat Mäntyharjulla pitkään vaikuttaneen Berner-suvun 1900-luvun alun pappilan sisustusta huonekaluin ja lämminhenkisin perhekuvin.  Lisäksi näyttelyssä voi tutustua 1960-luvun seurakunnan diakoniatyöhön. Lapsille löytyy oma askartelunurkkaus ja 1900-luvun koululuokka.

MATKAKUVAAJA NESTOR KURVISEN NELJÄ VUOSIKYMMENTÄ MÄNTYHARJUSSA

Mäntyharjun Iso-Pappilan museoon avataan myös toinen uusi näyttely. Väentuvan näyttely kertoo Mäntyharjun lähihistoriasta mäntyharjulaisen matkakuvaaja Nestor Kurvisen kuvien kautta.  Matkakuvaaja on kulkenut pitäjällä kamera kädessä ja näyttely kertoo niistä arkisista tapahtumista ja myös juhlista, jonne matkavalokuvaaja oli sattunut kameran kanssa paikalle. Näyttelyyn on ikuistettu Mäntyharjun ensimmäisiä ajoneuvoja, oman kodin rakentamista ja kalansaaliita. Väentuvan toisessa päässä on esillä mäntyharjulaisen maatalon tupa esineistöineen.

 

ARTTU KARVISEN PORTAAT-VALOKUVANÄYTTELY

Kolmas uusi osio on näyttely ”Portaat” Mäntyharjussa koulunsa käyneen nuoren valokuvaaja Arttu Karvosen ensiaskelista valokuvaajana. Näyttely löytyy Navetan alakerrasta. Museoalueelta löytyy myös riihi esineistöineen sekä navetan vintiltä eteläsavolaisessa mittakaavassa laaja maa- ja metsätalousajokalustokokoelma.

Viime kesänä Mäntyharjun museoalue oli loma-asuntomessujen oheiskohteena. Messukesän aikana alueen talousrakennukset kunnostettiin perinteisiä kunnostusmenetelmiä noudattaen ja alue on nyt mallikelpoisessa kunnossa. Myös kokoelmapuolella tapahtuu: Mäntyharjun kunta sai Museovirastolta 9500 euron avustuksen paikallismuseon kokoelman arvoluokitus- ja kokoelmastrategian tekoon.

Harjoittelu: Peggy Guggenheim Collection

Syksyllä 2010 kirjoitin motivaatiokirjeeseeni seuraavaa:

"History and culture have always been my passion. After several years of studying different disciplines of arts and history I turned my attention to museology. In that area I have found a way to work with my beloved history, but in a living and acting environment. Two internships in local historical museums have confirmed me that after graduation I want to pursue a career in museum management. An internship in a respected international museum like the Peggy Guggenheim Collection would be a significant first step in this direction. My academic studies have yet to provide me with an opportunity to study art history to a degree I have hoped, and to this reason working in an art museum would be a welcome challenge.

The international atmosphere provided by the museum and interns would give a unique chance to extend my professional and social networks outside my home country Finland. Indeed, coming from a country with relatively small size and young academic museological education I look forward to learning from other’s experience and sharing my own knowledge."

Ja voin sanoa seisovani sanojeni takana yhä. Hyvä onkin seistä sillä pääsin ottamaan osaa PGC:n äärettömän mielenkiintoiseen ja kansainvälisesti tunnettuun harjoitteluun upeassa Venetsiassa talvella 2011.

Harjoittelijoiden tehtäviin kuuluivat museon ylläpitämiseen ja asiakaspalveluun liittyvät tehtävät muun muassa seminaarien järjestäminen ja pitäminen, asiakkaiden opastus ja ohjaus sekä museon päivittäiset avoinnapitotehtävät, kuten lippujen myyminen ja salivalvonta. Harjoittelijoiden päivä koostui kahdesta vuorosta. Toisen aikana teimme nelisen tuntia töitä lipunmyynnin ja salinvalvonnan kaltaisissa tehtävissä ja toiset neljä tuntia autoimme museon vakituista henkilökuntaa tai opiskelimme ja sosialisoimme muiden harjoittelijoiden kanssa. Museon työkielenä käytimme englantia, mutta työtehtävät edellyttivät myös italian kielen taitoa.

Niin upeaa ja mielenkiintoista kuin kansainvälisen harjoittelijalaumamme seura olikin nousi itse Venetsia (ja ehkä myös PGC:n erinomaiset kokoelmat Picassoineen, Giacometteineen ja de Kooningeineen) harjoitteluni päätähdeksi. Ei La Serennissimaa voi kovin käytännönläheiseksi kutsua, mutta jotain vastustamattoman lumoavaa sen epäkäytännöllisessä ja rappioituneessakin luonteessa on. Päivittäisestä ruokatunnistakin muodostui elämys kun sen saattoi viettää Henry Mooren ja Marino Marinin välissä. Eikä jokaisen työntekijän taukohuoneen läpi kulje muutamaa Picassoa viikottain!

Pientä kritisoitavaa löytyisi ehkä italian ja englannin natiivipuhujien suosimisesta ylimääräisten projektien osanottajia valittaessa. Onneksi oli itse niin kiireinen kiertäessäni Venetsian laajaa museokenttää ja opiskellessani museonkokoelmia, etten ehtinyt mokomaa surra. Olihan sitä paitsi jo alusta pitäen selvää, etten kovin paljon suomen kieltä pääsisi harjoitteluni aikana hyödyntämään.

Venetsia ja Peggy Guggenheim Collection

Lasilintuja Muranon saarella Faron aseman vieressä.

Ylinnä: Alberto Giacomettin Woman Walking (1936) Peggyn "valtaistuimen" edessä.
 Yllä: Vesielementin hallintaa Carlo Scarpan kynästä. Fondazione Querini Stampalia.
Alla: Peggyn ja lemmikkikoirien haudat ja huvimaja Henry Mooren Working Model for Oval with Points
(1968-69) läpi kuvattuna.
Alinna: Henry Mooren Three Standing Figures (1953) ja Palazzo Venier dei Leoni.

Uusille paaviehdokkaille osoitettu työnhakuilmoitus Piazza dei Santi Giovanni e Paololla.

Ansioluettelo kuvina