MÄNTYHARJUN ISO-PAPPILA 200 -VUOTTA

Iso-Pappila 200 vuotta – näyttely kuljettaa museokävijän reilun 200 vuoden taakse, jolloin Ruotsi-Suomen ja Venäjän suuriruhtinaskunnan syrjäisellä rajaseudulla riitti kahinoita. Vuosi 1812 oli monella tapaa merkittävä Iso-Pappilan historiassa: vuosisatainen pitäjää halkonut raja poistui ja Suomi liitettiin kokonaisuudessaan osaksi Venäjää autonomisena suuriruhtinaskuntana. Mäntyharjuun rakennettiin uusi kirkkoherran pappila, joka oli kirkon jälkeen Mäntyharjun suurin rakennus ja ihmettelyn aihe komeine tapetteineen ja ruutuikkunoineen. Mäntyharjun vaiheita seurataan A.A. Bernerin ajasta viimeiseen Iso-Pappilassa asuneeseen kirkkoherraan asti. Välille mahtuu niin innokasta lukutaidon parannusta ja maanviljelyn kehitystä kuin palkkakiistoja ja kokemuksia käytyjen sotien repivyydestä. Näyttelyssä kerrotaan myös pappilassa vietetystä säätyläiselämästä. Saliin ja kamariin rakennetut interiöörit kuvaavat Mäntyharjulla pitkään vaikuttaneen Berner-suvun 1900-luvun alun pappilan sisustusta huonekaluin ja lämminhenkisin perhekuvin.  Lisäksi näyttelyssä voi tutustua 1960-luvun seurakunnan diakoniatyöhön. Lapsille löytyy oma askartelunurkkaus ja 1900-luvun koululuokka.

MATKAKUVAAJA NESTOR KURVISEN NELJÄ VUOSIKYMMENTÄ MÄNTYHARJUSSA

Mäntyharjun Iso-Pappilan museoon avataan myös toinen uusi näyttely. Väentuvan näyttely kertoo Mäntyharjun lähihistoriasta mäntyharjulaisen matkakuvaaja Nestor Kurvisen kuvien kautta.  Matkakuvaaja on kulkenut pitäjällä kamera kädessä ja näyttely kertoo niistä arkisista tapahtumista ja myös juhlista, jonne matkavalokuvaaja oli sattunut kameran kanssa paikalle. Näyttelyyn on ikuistettu Mäntyharjun ensimmäisiä ajoneuvoja, oman kodin rakentamista ja kalansaaliita. Väentuvan toisessa päässä on esillä mäntyharjulaisen maatalon tupa esineistöineen.

 

ARTTU KARVISEN PORTAAT-VALOKUVANÄYTTELY

Kolmas uusi osio on näyttely ”Portaat” Mäntyharjussa koulunsa käyneen nuoren valokuvaaja Arttu Karvosen ensiaskelista valokuvaajana. Näyttely löytyy Navetan alakerrasta. Museoalueelta löytyy myös riihi esineistöineen sekä navetan vintiltä eteläsavolaisessa mittakaavassa laaja maa- ja metsätalousajokalustokokoelma.

Viime kesänä Mäntyharjun museoalue oli loma-asuntomessujen oheiskohteena. Messukesän aikana alueen talousrakennukset kunnostettiin perinteisiä kunnostusmenetelmiä noudattaen ja alue on nyt mallikelpoisessa kunnossa. Myös kokoelmapuolella tapahtuu: Mäntyharjun kunta sai Museovirastolta 9500 euron avustuksen paikallismuseon kokoelman arvoluokitus- ja kokoelmastrategian tekoon.

Harjoittelu: Peggy Guggenheim Collection

Syksyllä 2010 kirjoitin motivaatiokirjeeseeni seuraavaa:

"History and culture have always been my passion. After several years of studying different disciplines of arts and history I turned my attention to museology. In that area I have found a way to work with my beloved history, but in a living and acting environment. Two internships in local historical museums have confirmed me that after graduation I want to pursue a career in museum management. An internship in a respected international museum like the Peggy Guggenheim Collection would be a significant first step in this direction. My academic studies have yet to provide me with an opportunity to study art history to a degree I have hoped, and to this reason working in an art museum would be a welcome challenge.

The international atmosphere provided by the museum and interns would give a unique chance to extend my professional and social networks outside my home country Finland. Indeed, coming from a country with relatively small size and young academic museological education I look forward to learning from other’s experience and sharing my own knowledge."

Ja voin sanoa seisovani sanojeni takana yhä. Hyvä onkin seistä sillä pääsin ottamaan osaa PGC:n äärettömän mielenkiintoiseen ja kansainvälisesti tunnettuun harjoitteluun upeassa Venetsiassa talvella 2011.

Harjoittelijoiden tehtäviin kuuluivat museon ylläpitämiseen ja asiakaspalveluun liittyvät tehtävät muun muassa seminaarien järjestäminen ja pitäminen, asiakkaiden opastus ja ohjaus sekä museon päivittäiset avoinnapitotehtävät, kuten lippujen myyminen ja salivalvonta. Harjoittelijoiden päivä koostui kahdesta vuorosta. Toisen aikana teimme nelisen tuntia töitä lipunmyynnin ja salinvalvonnan kaltaisissa tehtävissä ja toiset neljä tuntia autoimme museon vakituista henkilökuntaa tai opiskelimme ja sosialisoimme muiden harjoittelijoiden kanssa. Museon työkielenä käytimme englantia, mutta työtehtävät edellyttivät myös italian kielen taitoa.

Niin upeaa ja mielenkiintoista kuin kansainvälisen harjoittelijalaumamme seura olikin nousi itse Venetsia (ja ehkä myös PGC:n erinomaiset kokoelmat Picassoineen, Giacometteineen ja de Kooningeineen) harjoitteluni päätähdeksi. Ei La Serennissimaa voi kovin käytännönläheiseksi kutsua, mutta jotain vastustamattoman lumoavaa sen epäkäytännöllisessä ja rappioituneessakin luonteessa on. Päivittäisestä ruokatunnistakin muodostui elämys kun sen saattoi viettää Henry Mooren ja Marino Marinin välissä. Eikä jokaisen työntekijän taukohuoneen läpi kulje muutamaa Picassoa viikottain!

Pientä kritisoitavaa löytyisi ehkä italian ja englannin natiivipuhujien suosimisesta ylimääräisten projektien osanottajia valittaessa. Onneksi oli itse niin kiireinen kiertäessäni Venetsian laajaa museokenttää ja opiskellessani museonkokoelmia, etten ehtinyt mokomaa surra. Olihan sitä paitsi jo alusta pitäen selvää, etten kovin paljon suomen kieltä pääsisi harjoitteluni aikana hyödyntämään.

Venetsia ja Peggy Guggenheim Collection

Lasilintuja Muranon saarella Faron aseman vieressä.

Ylinnä: Alberto Giacomettin Woman Walking (1936) Peggyn "valtaistuimen" edessä.
 Yllä: Vesielementin hallintaa Carlo Scarpan kynästä. Fondazione Querini Stampalia.
Alla: Peggyn ja lemmikkikoirien haudat ja huvimaja Henry Mooren Working Model for Oval with Points
(1968-69) läpi kuvattuna.
Alinna: Henry Mooren Three Standing Figures (1953) ja Palazzo Venier dei Leoni.

Uusille paaviehdokkaille osoitettu työnhakuilmoitus Piazza dei Santi Giovanni e Paololla.

Ansioluettelo kuvina

Pro gradu-tutkielma

Jokaisen perustutkinto-opiskelijan opiskelu-uran huipentuma lienee pelätty ja välillä parjattukin pro gradu-tutkielma. Oma lempilapseni Clothes-wearing Men. Edward Bulwer-Lytton ja dandykulttuuri 1820- ja 1830-luvuilla valmistui syksyllä 2010. 

 Robert Cruikshank: Monstrosities of 1827. Pro gradu-työni kuvitusta.

Käsittelin tutkimuksessani Britannian historian kiintoisaa historiallista solmukohtaa, niin kutsuttua sijaishallitsijanaikaa (regency). Kyseessä on ajanjakso, jolloin ei vielä eletty viktoriaanisen kulttuurin tiukkojen sääntöjen alla, mutta ei enää Yrjöjen aikaisten sosiaalisten normien mukaan.
Tutkimuskohteenani oli varhainen dandykulttuuri. Aihetta käsittelin kahden päähenkilön kautta: kirjailija Edward George Bulwer-Lytton (1803-1873) ja hänen luomansa romaanihenkilö Pelham samannimisessä romaanissa, joka oli tutkielmani päälähde. Yhtäältä tarkastelin seurapiirien suorastaan pakonomaista tarvetta luoda uutta, erottautua, luoda ja kuluttaa muotia. Toisaalta nostin esiin myös kirjallista kulttuuria ja kaunokirjallisuutta historiantutkimuksen lähteenä. 

Bulwer-Lytton 1820-luvulla. Henry Richard Cookin kaiverrus Alfred Edward Chalonin mukaan noin vuosilta 1830 – 1841. Pro gradu-työni kuvitusta.

Kiireestä huolimatta nautin graduprosessista suunnattomasti ja olin myös lopputulokseen tyytyväinen. Turun yliopiston kulttuurihistorian laitoksella painotetaan seminaarityöskentelyä ja vertaisarviointia, joten graduani käsiteltiin tutkielmaseminaarin lisäksi myös kahdessa teemaseminaarissa. Mielestäni tämä omien ja muiden töiden lukeminen ja arviointi kehittivät valtavasti tieteellistä ajatteluani ja kykyäni ilmaista itseäni ja argumentoida tieteellisesti. Myös yleissivistys kasvoi kohisten päästessämme tutustumaan muiden tutkimusaiheisiin. Loppuvaiheessa olin vielä onnekas saadessani ohjaavan professorin lisäksi toisen teemaseminaarin vetäjän arvokkaat kommentit.

Vaivannäkö palkittiin valmiilla gradulla ja tarkastajien myönteisellä lausunnolla: 

"Närhen tutkimus osoittaa tekijänsä olevan lahjakas nuori tutkija, joka kykenee syvälliseen ja kriittiseen analyysiin. Hänen tutkielmansa on poikkeuksellisen kypsä pro gradu –tutkielma; lisäksi se on myös muodollisesti laadukasta ja viimeisteltyä työtä. Tutkielma on kauttaaltaan harkittu ja syvällisesti pohdittu. Suurella mielihyvällä esitämmekin sen hyväksymistä korkeimmalla arvosanalla, laudaturilla."

Harjoittelu: Forum Marinum

Opintojeni loppuvaiheilla syksyllä 2010 hain palkattomaan harjoitteluun Merikeskus Forum Marinumiin Turun linnan läheisyyteen. Toiveenani oli päästä erityisesti tutustumaan museotietojärjestelmä Musketin käyttöön ja esineen matkaan esimerkiksi mahdollisesti lahjoituksesta kokoelmiin, varastoon ja näyttelyyn.

Asiantuntevan ja avuliaan henkilökunnan opastuksessa sainkin tehdä hyvin monipuolisesti kokoelmatyötä ja tutustua myös näyttelynsuunnitteluprosessiin ja museopedagogiikkaan mm. koululaisryhmien vierailujen suunnittelussa. Järjestin ja inventoin  alustavasti Suomen meripalastusseuran kokoelmalahjoituksen ja inventaariani käytettiin myöhemmin koottaessa uuttaa perusnäyttelyn osaa "Apua merelle. Meripelastuksen historiaa Suomessa". Näyttely on ollut esillä Kruununmakasiinissa 4.5.2011 lähtien.

Kiireiseksihän syksy meni harjoittelussa oppiessa, töitä tehdessä ja pro gradu-tutkielmaa laatiessa. Onneksi sekä työnantajani että Forum Marinumin väki joustivat tarpeen vaatiessa.

Kuvamateriaali Merikeskuksen internet-sivuilta.

Turun yliopiston pohjalainen osakunta ry 80-vuotta

Jokainen opiskelija tietänee, että pelkällä opiskelulla ja työnteolla ei vielä saa päiviä tekemistä täyteen. Itse liityinkin jo varhaisessa vaiheessa sekä Turun yliopiston ainejärjestöön Kritiikki ry:hyn että Turun yliopiston pohjalainen osakunta ry:hyn. Näistä jälkimmäinen täytti vuonna 2009 komiat 80 vuotta. Tapahtuman juhlistamista varten haimme ja saimme apurahaa Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahastolta. Apurahan ja talkootöiden voimalla järjestimme juhlanäyttelyn osakunnan historiasta, vuosijuhlat ravintola Julinissa sekä osakuntaviikonloppu syksyllä 2009 yhdessä naapuriosakuntien Savo-Karjalaisen osakunnan ja Satakuntalais-Hämäläisen osakunnan kanssa.

Juhlanäyttely "Vakavista asioista keskusteltiin vakavista; ja kun ilonaika alkoi, oli se välitöntä kuin perhejuhla. Turun yliopiston pohjalainen osakunta 80 vuotta." oli esillä Turun yliopiston päärakennuksen aulassa 16.3.–29.3.2009. Juhlanäyttelyn tarkoituksena oli esitellä TPO:n historiaa ja toimintaa sekä erityisesti sen asemaa olennaisena osana opiskelijakulttuuria lähes koko Turun yliopiston olemassa olon ajan. Kohdeyleisönä toimivat erityisesti nykyiset ja vanhat osakuntalaiset, mutta myös koko ylioppilaskunta sekä vierailijat.

Juhlanäyttelyn sunnittelu tapahtui osana Turun yliopiston museologian oppiaineen Näyttelysuunnittelu-kurssin kurssitehtävää. Arvokkaita neuvoja ja apua saimme oppiaineen tutkijalta Sirkku Pihlmanilta. Laatimamme näyttelysuunnitelma löytyy tästä.



”Mä tykkään, jottaa Pohojalaasen Kerhon tehtävä on entistäki tärkiee. Pohojalaaset on aina ollu etunenäs silloon, kun täs maas on jotaki tosisnansa tärkiää tapahtunut. Ja mä on vissi siitä, jotta jos joskus vielä jotaki tapahtuu, niin siit’ ei oo pohojalaaset kaukana. Mä en tarkoota mitää erinomaasta, mutta sanonpahan vain. Kun tilaasuus tuli.” (Eero Kataja Pohjalaisen Kerhon kokouksessa 10.10.1947)